tiistai 6. helmikuuta 2024

Mitä on masennuksen hoito?


Sain puhelinsoiton ihmiseltä, joka tunsi tarvitsevansa terapiahoitoa masennukseensa, joka jatkui lääkityksestä huolimatta. Lyhyt keskustelu osoitti, kuinka kyseisen ihmisen onneton tunnetila oli jäänyt sivuun ja selvittämättä; asiaa oli pidetty selvänä, kun sille oli keksitty diagnoosi. Usein näin ajatellaankin, että on olemassa kärsimystä aiheuttava masennus -niminen sairaus, jota pitäisi hoitaa. Siis keskittyä hoitamaan vain sairautta eikä niinkään sitä ihmistä, joka kärsii.

Minusta kysymys ei ole masennuksen vaan ihmisen hoidosta. Jos ihminen nimittäin on niin pitkään onneton, että hän tulee toivottomaksi, hän voi tulkita tilansa virheellisesti masennukseksi. Tällainen diagnoosi johtuu sitä, että ihminen ei osaa ajatella ja tiedostaa pohjimmaisia tunteitaan ja toiveitaan. Hän tunnistaa ehkä vain sen, että elinvoimat ovat vähentyneet ja suorituskyky heikentynyt hankaloittaen elämää varsinkin töissä.

Ja kun kaipauksissaan pettynyt ihminen menee lääkäriin, hän saa vahvistuksen ajatukselle, että hän on sairastunut depressioon. Tällöin käy siis niin, että hankala ja lukkiutunut tunnetila medikalisoidaan ja hoidoksi tulee jokin niistä lukuisista depressiolääkkeistä, joita on markkinoilla. Varsinainen ongelma jää huomiotta.

Olisi huomioitava ainakin se, että jokainen masennus - jos tällaista nimikettä on tarpeen käyttää - on tunnesisällöltään erilainen riippuen niistä moninaisista pettymyksistä, joiden takia ihminen on tullut toivottomaksi.




keskiviikko 12. toukokuuta 2021

Muistisairaudet

  Olen nähnyt koronavuoden aikana useita elokuvia, joiden päähenkilö kärsii muistisairaudesta, mutta voin muistaa niistä nimeltä vain Julianne Mooren Edelleen Alice. Saattaisin huolestua omasta muististani jos olisin unohtanut ne kaikki muut. Onneksi mieleeni tulee ruotsalainen rikossarja, jossa komisario Wallander sairastui vähitellen muistisairauteen. Ensi oireet, jotka olivat alkuun ohimeneviä, ilmenivät muistin ohella myös muissa kognitiivisissa funktioissa kuten vaikeuksina tiedonkäsittelyssä ja toiminnan suunnittelussa.

Omassa työssäni psykoterapeuttina olen huomannut, että muistamattomuus ei ole vain kongnitiivinen ongelma vaan koskee koko ihmisen persoonaa ja ilmenee heikentyneenä kykynä olla aidosti läsnä ja kontaktissa. Emotionaalinen toipuminen ja aktivoituminen saa muistinkin sitten toimimaan paremmin.

Muistin ja muiden kognitiivisten toimintojen ohella olisi huomiota kiinnitettävä myös siihen, miten ihminen käsittelee tunteitaan ja miten hän toimii kontakteissaan. Emotionaalista tasoa ei saisi unohtaa orgaanisissa aivosairauksissakaan sillä pelkkä muistin testaaminen ei huomioi ihmisen kokonaisuutta.

Tapasin etävastaanotollani ihmisen, joka oli huolissaan ja oikeastaan kauhuissaan siitä, että hän unohtelee nimiä eikä muista kaikkea, mitä on tapahtunut eilen. Alkuun hän vaikutti tunteistaan vieraantuneelta, poissaolevalta ja hänen oli vaikea keskittyä kontaktiin. Muutaman keskutelun aikana hän kuitenkin aktivoitui ja tuli selvästi omaksi itsekseen, jolloin hänen muistissaan ei voinut havaita mitään ongelmia. Hänen muistivaikeutensa oli ollut seurausta isommasta ongelmasta eli siitä, että hän oli menettänyt omaa minuuttaan ja sen mukana myös energisyyttään.

Alzheimerin vaikutuksia ihmisen persoonaan kuvaa myös Glenda Jacksonin rooli elokuvassa Missing Elizabeth sekä Nick Nolte elokuvassa Head full of honey ja iän mukanaa tuomia  muistiongelmia Anthony Hopkins elokuvassa The Father.

lauantai 6. kesäkuuta 2020

Etäterapia on uusi normaali?

Kolme kuukautta etätyötä vastaanotolla on sujunut odotuksia paremmin huolimatta pienistä teknisistä kuvaan ja ääneen liittyvistä ongelmista. Käyttämäni ohjelmat ovat varsin samanlaisia: WhatsUpp, FaceTime, Skype ja Zoom. Kaikki sopivat terapiatyöhön.

Moni terapeutti ottaa videokontaktin yhdeksi vaihtoehdoksi epidemian jälkeenkin esimerkiksi pitkän etäisyyden takia tai siksi, että jotain tärkeää terapiatuntia ei saada muuten järjestettyä ja vaihtoehtona on tapaamisen peruuntuminen.

Ratkaisevaa on, syntyykö palaverissa kontakti ja toimiiko yhteistyö, ja se ei riipu tavasta, jolla yhteys luodaan. Keskustelu voisi ehkä toimia myös käsimerkein, nuolenpääkirjoituksella tai savumerkkejä lähettämällä. 

Toistensa näkeminen livenä ei yksistään vielä takaa sitä, että kontakti olisi reaalisella pohjalla eikä perustuisi vain kuvitelmiin tai jäisi sellaiseksi yksinpuheluksi, jota toinen osapuoli harvakseltaan kommentoi. Monologi, jossa ihminen purkaa tuntojaan ja ajatuksiaan, helpottaa oloa vain hetkeksi, koska se ei sinänsä rakenna mitään uutta. 

Jotkut ihmiset pystyvät kotonaan puhumaan luontevammin ja olemaan aidommin oma itsensä, kun he eivät koe menevänsä ulos normaalista elämästä johonkin kummalliseen ja vähän pelottavaan terapiaan. On eduksi, jos keskustelut eivät jäisi irrallisiksi palasiksi vaan ne integroituisivat ihmisen muuhun elämään.

Sama ongelma on muussakin yhteistyössä, esimerkiksi opiskelussa tai urheilijan valmennuksessa, Toimiiko yhteistyö, jos musiikkia opiskelevan soittotunti toteutetaan joskus etänä ja videoyhteyden kuva ja ääni ovat hyvät?



lauantai 20. heinäkuuta 2019

Nöyryytysten psykofyysiset seuraukset

HS-artikkelissa "Häpeän läpi" (20.7.19) Rosa Meriläinen kertoi kuinka nöyryytyksistä toipuminen on hidas prosessi, vaikka kävisi terapiassa ja käsittelisi asioita myös kirjoittamalla.
Nöyryytykset ovat traumoja, jotka rikkovat itsetunnon rakenteita ja aiheuttavat psyykkisten oireiden kuten esimerkiksi pelkojen lisäksi aina myös fyysisiä vaivoja. Pahimmillaan nöyryytys hajottaa ihmisen minuuden niin, että hänen kognitiiviset kykynsä lamaantuvat koko päiväksi tai pidemmäksikin aikaa. Hän ei pysty keskittymään eikä olemaan aloitteellinen ja toimimaan aktiivisesti, hänen muistinsa ei toimi ja vahvojen affektien takia voivat ajattelukyky ja todellisuudentaju hetkellisesti häiriintyä.

Rosa M kuvitteli, millaista olisi ottaa vastaan julkista nöyryytystä, jos itsetunto olisi niin vahva, että se kestäisi. Tosin vain yli-ihminen on sellaisten iskujen ulottumattomissa. Tai ihminen on joutunut niin pahasti nöyryytetyksi, että hän on särkynyt ja menettänyt samalla kaiken herkkyytensä eikä loukkaannu ja pahoita mieltään enää mistään.

Rosa Meriläinen joutui kansanedustajana toimiessaan julkisesti nöyryytetyksi. Hän on kirjoittanut häpeästä kirjan.  

Linkki kyseiseen HS-artikkeliin:
https://www.hs.fi/paivanlehti/20072019/art-2000006178377.html