Olen nähnyt koronavuoden aikana useita elokuvia, joiden päähenkilö kärsii muistisairaudesta, mutta voin muistaa niistä nimeltä vain Julianne Mooren Edelleen Alice. Saattaisin huolestua omasta muististani jos olisin unohtanut ne kaikki muut. Onneksi mieleeni tulee ruotsalainen rikossarja, jossa komisario Wallander sairastui vähitellen muistisairauteen. Ensi oireet, jotka olivat alkuun ohimeneviä, ilmenivät muistin ohella myös muissa kognitiivisissa funktioissa kuten vaikeuksina tiedonkäsittelyssä ja toiminnan suunnittelussa.
Omassa työssäni psykoterapeuttina olen huomannut, että muistamattomuus ei ole vain kongnitiivinen ongelma vaan koskee koko ihmisen persoonaa ja ilmenee heikentyneenä kykynä olla aidosti läsnä ja kontaktissa. Emotionaalinen toipuminen ja aktivoituminen saa muistinkin sitten toimimaan paremmin.
Muistin ja muiden kognitiivisten toimintojen ohella olisi huomiota kiinnitettävä myös siihen, miten ihminen käsittelee tunteitaan ja miten hän toimii kontakteissaan. Emotionaalista tasoa ei saisi unohtaa orgaanisissa aivosairauksissakaan sillä pelkkä muistin testaaminen ei huomioi ihmisen kokonaisuutta.
Tapasin etävastaanotollani ihmisen, joka oli huolissaan ja oikeastaan kauhuissaan siitä, että hän unohtelee nimiä eikä muista kaikkea, mitä on tapahtunut eilen. Alkuun hän vaikutti tunteistaan vieraantuneelta, poissaolevalta ja hänen oli vaikea keskittyä kontaktiin. Muutaman keskutelun aikana hän kuitenkin aktivoitui ja tuli selvästi omaksi itsekseen, jolloin hänen muistissaan ei voinut havaita mitään ongelmia. Hänen muistivaikeutensa oli ollut seurausta isommasta ongelmasta eli siitä, että hän oli menettänyt omaa minuuttaan ja sen mukana myös energisyyttään.
Alzheimerin vaikutuksia ihmisen persoonaan kuvaa myös Glenda Jacksonin rooli elokuvassa Missing Elizabeth sekä Nick Nolte elokuvassa Head full of honey ja iän mukanaa tuomia muistiongelmia Anthony Hopkins elokuvassa The Father.
